perjantai 2. syyskuuta 2016

Hansapihalla ompi tunnelmaa / Good Times at Hansapiha

Viime viikonloppu vierähti puotitelttaillessa Toivolan Vanhan Pihan Hansapihalla. Allekirjoittaneen omien tuotteiden lisäksi osuuskunta Hiidenväen teltalta löytyi myös Silkkisiilin kudonnaisia ja muita tuotteita, sekä Ragnarökin malliston miekkoja ja kilpiä pikkuberserkeille.


In English:
We spent a happy medieval weekend at Hansapiha. Our shop had many visitors, some from far away, so I decided to write a little something in English, too, in case they happen to find their way here. Our shop had hand-woven scarfs and felted bags made by Terhi from Silkkisiili, my medieval hats, tablet-woven bands and two-handed pot-holders, and wooden swords and shields for little berserks by Ragnarök, just to mention a few.

Kuvasta bongattavissa kilpineidon tuotannosta mm. keskiaikahattuja ja Kesärepo-kasseja, Ragnarökin isä Tapanin ja Brunhilden veistelemiä kilpiä (puisia miekkojakin oli, mutta ne suorastaan vietiin käsistä), ja Silkkisiilin Terhin värttinöitä ja filamenttisilkistä kudottu tuubihuivi. (Kuva Terhi Brander)
Puotiteltta on myös omaa tuotantoa, jokseenkin vieläkin kehitysvaiheessa, krhm. Minä taistelin kankaan kokoon, Ragnarökin Isä Tapani ja Brunhilde tekivät kehikon.

Our tent is made by us. I sewed the fabric together, the wooden parts were made by Father Tapani and Brunhilde from Ragnarök.

Silkkisiilin tuotteita enemmän näkyvissä: huovutettuja laukkuja, pellavaisia pyyhkeitä ja upeita huiveja. Niitäkään ei montaa jäänyt jäljelle. (Kuva Terhi Brander)
Urakehitys on selvästi nousujohteista, lauantain myrskytuulesta huolimatta teimme oman henkilökohtaisen myyntiennätyksemme - edellinen ennätys olikin viime vuoden Hansapihalta.


Tuotanto käynnissä... Silkkisiili-Terhin kanssa jalkapuussa. (Kuva Tommi Brander)
Suurkiitokset Toivolan Vanhalle Pihalle ja isännälle hienosta tapahtumasta!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Arjen luksusta



Jotenkin kaikki muut projektit etenevät nyt tosi hitaasti. Saippua palkitsee melko nopeasti, tai ainakin sen tekeminen on nopeaa - käyttöön saamista joutuu sitten kyllä odottelemaan useamman viikon. Koen tekeväni maailmasta edes pikkiriikkisen paremman paikan, kun en kanna kotiin muovipulloja, joiden sisällöstä suurin osa on vettä ja loputkin enimmäkseen jotain muuta kuin oikeaa saippuaa. Käsintehty saippua on arjen luksusta.

...koska kuka nyt ei tarvitsisi Millennium Falconin muotoista saippuaa?
Silikonimuotteja on kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä (uskokaa pois, AIVAN kaikkea mahdollista - menkää vaikka selailemaan Etsyn kiinalaisia muottikauppoja), enkä voinut vastustaa, kun törmäsin Falcon-muottiin. Han Solo karboniitissa olisi ollut ehkä vielä veikeämpi, mutta taisi olla jostain syystä loppuunmyyty. Ylläolevan kuvan Falconit ovat edellisen postauksen valko-musta-punaisen saippuan jämämassoja: musta on värjätty hiilellä ja punainen micalla. Otin mustan pois muotista jo seuraavana päivänä, jolloin se oli vielä liian pehmeä ja kärsi sen takia hieman vahinkoja. Jätin punaisen suosiolla odottamaan seuraavaan päivään, ja se tulikin ulos jo ihan nätisti. Mielenkiintoista on, että mustan saippuan pohja pysyi mustana ja päälle ilmestyi saippuatuhkaa, punaiselle kävi päinvastoin. Täysin sama massa, eri väriaine, eri aika muotissa. Saippuatuhka eli sooda eli härmä, tuo saippuantekijän vitsaus - en ole vielä tyhjentävää selitystä löytänyt, miksi sitä tulee, mutta sitä joskus ilmestyy valkoiseksi kerrokseksi saippuan pintaan. Oman kokemukseni, joka nyt ei vielä kovin kattava ole, perusteella siinä ei ole edes mitään logiikkaa. Siitä myös seuraava esimerkki:
Syreenisaippuasta ei tullut mikään estetiikan riemuvoitto. Pinta-ala oli vähän liian pieni mica-kuvioinnille, massa jähmettyi nopeasti ja värjäytyi tuoksun ansiosta ruskeankellertäväksi. Lisukkeena hienoksi jauhettua kaurahiutaletta. Tuoksuu kuitenkin mukavalta.

Kanervasaippua. Tämän värjäsin micalla, joka oli alunperin violettia. Muuttui sitten saippuassa pikemminkin ruusunpunaiseksi. Tuoksu on kyllä kiva, eikä jämähtänyt ollenkaan.
Yllä olevien kuvien kanervassa ja syreenissä oli tismalleen sama massa, jonka jaoin puoliksi: toiseen puoleen syreenituoksua ja kaurahiutaletta, toiseen kanervatuoksua ja violettia micaa. Molemmista suurin osa pyöreisiin silikonimuotteihin, loput maitopurkin pohjalle. Kanervakuvasta näkyy oikein hyvin saippuatuhkan määrä: sitä tuli jopa parin millin kerros toiselle puolelle saippuaa, kun taas syreenissä siitä ei ollut merkkiäkään. Syreeni jähmettyi kyllä paljon nopeammin, kanerva pysyi juoksevampana paljon pitempään. Mystistä.

Viimeksi taisin kirjoittaa lopuksi mansikantuoksuisesta saippuasta, jonka kohtalo oli vaakalaudalla... Huokaisin helpotuksesta, kun ryhdyin leikkaamaan sitä, koska se näytti kuin näyttikin olevan ihan saippuaa. Luulen, että osa tuoksuöljystä oli puskenut pintaan, ja saippuan pinta olikin kauttaaltaan aika rupisen näköinen. Asian sai korjattua veistelemällä rumat pinnat pois. Pitää vielä keksiä niille jotain hyötykäyttöä. Tarkoituksena oli tehdä tähän kuvioita kahdella värillä. Alunperin ajattelin krappia ja kirkkaanpunaista micaa visioiden mielessäni mansikkajäätelöä, mutta liotin aivan liian vähän jo kertaalleen käytettyä krappia, joka ei sitten värjännyt massaa juuri ollenkaan. Muutin suunnitelmaa, ja päätin tehdä harmaa-punaista saippuaa värjäämällä vaaleanpunaiseksi tarkoitetun saippuan aktiivihiilellä. Kaikki meni ihan kivasti siihen asti, kun lisäsin värjättyihin massoihin tuoksuöljyn... Massa alkoi erottua jotenkin tosi oudosti, vähän kuin olisi juoksettunut. Paniikissa kippasin jo muottiin saamani massat yhteen astiaan ja laitoin sauvasekoittimen surisemaan siinä toivossa, että massa edes jotenkin tasaantuisi. Kyllä se vähän asettui, mutta harmaalle ja punaiselle sai sanoa heippa, massasta tuli tuollaista murrettua punaista. Ei paha, mutta ei nyt ihan sitä, mitä olin ajatellut. Tosin ihan kiva tietää, että hiilellä voi murtaa muuten aika kirkkaita micavärejä.


Ei tämäkään kovin nätti ole. Mansikkasaippuan leikkaamatonta pintaa.

Viimeisimmissä kokeiluissa olen keskittynyt enemmän kuviointiin ja jättänyt suosiolla tuoksuöljyt sivuun, jotta kuvioilla olisi paremmat edellytykset onnistua. Näistä tuli ihan hauskoja, jonkinlainen jääaihe oli mielessäni ensimmäisessä, mutta ei minulla ollut mitään hajua, millaisia kuvioita tulisin kieputelleeksi saippuan sisään. Ainakin minun mielikuvituksellani sieltä erottuu erilaisia jäätikkömaisemia tai mahdollisesti myrskyävää merta. Turkoosin värin piti olla alunperin ihan puhdas vaaleansininen, mutta käyttämäni öljyt taisivat olla sen verran kellertäviä, että väri taittui jonkin verran vihreään päin. Pitäisi ilmeisesti kehittää tosi vaalea saippuapohja, jotta vaaleat sävyt saisi siihen oikeanlaisina.

Jokainen pala on erilainen.

Titaanidioksidilla värjätty valkoinen jotenkin valuu leikatessa... Epäilen, että en saa sitä sekoitettua ihan tasaiseksi, ja siihen jää väripaakkuja, jotka lähtevät leikatessa leviämään.
Viimeisin tuotos viime perjantailta on maitosaippua, tai "maitokaakao": käytin nesteenä luomutäysmaitoa, massassa on melko reippaasti kaakaovoita, ja ruskehtavan kuvion värjäsin kaakaojauheella. Se oli melko jämäkkää, kun kieputin kuviota pensselin varrella, ja sen kulkema reitti jäi selvästi pintaan näkyviin... minusta ihan hauska efekti.



Maitosaippuan leikkaaminen ei sitten oikein onnistunut niin kuin muiden saippuoiden. Maitohan sisältää sokeria, joka aiheuttaa saippuassa kuumenemista. Laitoin saippuan siis viilentämään tunteitaan parvekkeelle ja se sitten jäi sinne yön yli, kun en flunssan pukatessa perjantai-iltana päälle jaksanut hakea sitä poiskaan. Olkoon siellä, ajattelin. Aamulla paremmassa olotilassa päästin saippuan takaisin sisälle, mutta se oli hieman päässyt kai jäätymään, kun se suorastaan tipahti maitopurkkimuotista ja melkeinpä lohkesi ensimmäistä palaa leikatessani. Annoin sen sulaa jonkin aikaa, ja kokeilin leikkaamista uudestaan. Alareuna lähti vieläkin lohkeamaan, samoin kuin kävi sen hunajakermasaippuan kanssa. Tuumasin, ettei varmaan olisi pahitteeksi antaa sen olla vielä toisen päivän ennen leikkaamista, ja netistä lueskelinkin, että maitosaippuan leikkaaminen voi olla haasteellista. Joskus toisenkaan päivän odottaminen ei auta, joskus voisi olla hyvä käyttää esim. juustoleikkuria veitsen sijaan (juustoleikkuri pitää kyllä muutenkin hankkia, sillä kävisi leikkaaminen paljon näpsäkämmin). No, tämä oli ihan kiltisti, kun oli saanut olla kaksi päivää. Leikatuista paloista en kyllä vielä tullut ottaneeksi kuvia. Jotain uutta tuli kuitenkin taas opittua.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Lisää saippuaa

Ja nyt sitä saippuaa. Vaikka koulut on loppu, eikä lisäopintosuunnitelmia ainakaan vielä ole (jos sitä välillä tekisi oikeita töitä, niin olisi joskus rahaa tehdä jotain sellaistakin, mitä oikeasti haluaa tehdä), niin vaikea on meikäläisen olla jotain opiskelematta. Itseopiskelen siis saippuantekoa, eri rasvojen ominaisuuksia, koristelutekniikoita... ja parasta tässä on, että toisin kuin monessa muussa jutussa, tässä kokeiluistakin tulee yleensä ihan käyttökelpoista tavaraa.

Saippuaa tulee tehtyä nyt aina silloin tällöin, ehkä parin viikon välein. Siinä on se hyvä juttu, että silloin tulee säännöllisesti uusia saippuoita käyttöönkin. Alla kuvat edellisen saippuapostauksen hunajasaippuasta muotista oton jälkeen.

Siinä se pötköttää. Väri vaaleni aika reippaasti jääkaapissa oleilun aikana.

Saattoi olla vielä vähän pehmoista leikattavaksi, kun alareuna murtui useammasta palasta. Pintatuntuma oli tahmainen ja pysyi tahmaisena aina siihen asti, kun palan kasteli ensimmäisen kerran.

Seuraava kokeilu oli avokadosaippua. Tässä on iso osa avokadoöljyä, lisänä kookosrasvaa, oliiviöljyä ja rypsiöljyä. Minusta aika ihanan tuntuinen saippua. Ruokakaupan Olivado-avokadoöljystä tuli tuollainen aika äkäinen limenvihreä väri, ja tässä oli eka kokeilu kaksivärisestä saippuasta. Ruskea värjätty jauhetulla neilikalla. Liruttelin ruskean massan vain vihreän päälle ja sipaisin lastalla pari vetoa pohjaa myöten.


Tervasaippuoita piti tietysti tuossa joulun alla kokeilla. Kuvissa vaaleampi on palashampoota, jossa tervaa oli lisukkeena pari teelusikallista. Tummempi on melkein musta, siinä tervaa taisi olla maksimimäärä suositellusta (50g tervaa, rasvojen kokonaismäärä 500g). Terva pitää ainakin suuremmissa määrissä laskea mukaan rasvoihin, koska sekin saippuoituu. Nyt kunnolla kypsyneenä tervaisemmassa saippuassa on tosi mahtava vaahto, tervaa vain on niin paljon, että vaahto on vaaleanruskeaa ja saippuasta valuva vesikin värjäytyy ruskeaksi. Ehkä vähän vähemmänkin riittäisi? Rasvoina tervan lisäksi vain kookosrasvaa, oliiviöljyä ja rypsiöljyä. Vähätervainen palashampookin tuoksuu selvästi tervalta ja värikin on varsin tumma.

Palashampoo pääsi jämähtämään, kun suristin sitä vielä tervan lisäämisenkin jälkeen sauvasekoittimella - jo 2 tl tervaa siis jämäytti! Tein tervaisemman saippuan heti perään, eikä se jämähtänyt, paksuni kyllä hurjaa vauhtia, mutta sain kipattua sen muottiin juuri ajoissa. Ero näkyy selvästi pinnassa, jämähtäneessä on kuoppia, kun toinen on ihan sileä.


Palashampoota tein enemmänkin. Alunperin oli tarkoitus tehdä pala, jossa olisi munankeltuaista ja nesteenä olutta. En tiedä, mitä oluelle tapahtui - se oli alkoholitonta ja annoin sen väljähtyä, mutta kun kippasin lipeän sekaan, lipeä jämähti kiinni astian pohjaan kun annoin sen olla vähän aikaa sekoittelematta. Eihän sitä saanut käyttöön siinä kohtaa. Annoin litkun kuitenkin olla siinä toivossa, että lipeä jossain vaiheessa liukenisi... Käytin ensimmäisessä siis nesteenä vain vettä. Kaikissa näissä palashampoissa on sama pohja, lisuke/neste vain vaihtuu. Rasvoina kookosta, risiiniöljyä, oliiviöljyä ja auringonkukkaöljyä. Ideana oli kokeilla, josko jotain eroa olisi hiuksissa huomattavissa eri shampoon käytön jälkeen. Voi mennä muutama viikkokin, että hiukset tottuvat palashampoohon, ainakin itselläni tuntuu pientä tahmaisuutta hiuksissa pesun jälkeen. Mielenkiintoista on, että tahmaisuus saattaa ilmaantua vasta, kun hiukset on harjannut ensimmäisen kerran pesun jälkeen (laiskana se saattaa mennä seuraavaan aamuun...) ja sitten harja on täynnä jotain töhnää. Vaatii vielä lisätestejä, hapanhuuhde tuntui auttavan vähäsen, mutta töhnää ilmestyi taas aamulla.

Ylemmissä kananmunankeltuaista, alemmissa se kovan onnen olut, joka pikkuhiljaa sieltä purkin pohjasta liukeni.

No tässä saippuassa oli ajatuksena aivan ihana Dragonsblood-tuoksuöljy, ja aikeenani oli värjätä saippua krapilla vaaleanpunertavaksi. Unohdin kuitenkin, että Pienessä tuoksukaupassa kyllä mainittiin tuoksun värjäävän massan ruskeaksi, joten se siitä krapista... Pieni punertava vivahde on hyvällä mielikuvituksella ehkä havaittavissa. Tässä kokeilin ensi kertaa kaakaovoita. Oikein kivan tuntuinen saippua.


Saippuantekijän seikkailut jatkuvat, nyt siirrytään kosmetiikkaväreillä värjättyjen saippuoiden maailmaan. Eli tässä oli Koivu-tuoksuöljy ja kantavana ajatuksena "in the pot -swirl". Valkoiseksi värjätty massa kuitenkin otti ja muuttui hurjan ryynimäiseksi, kun vihreä oli vielä aika juoksevaa... Meni syteen tai saveen, tuumasin, ja kippasin vihreän valkoisen sekaan ja koko homman muottiin. Lopputulos pääsi yllättämään kivalla marmorimaisuudellaan, mutta veikkaan, ettei taatusti onnistu, jos tätä tarkoituksella yrittäisi... En ole vielä päässyt kokeilemaan tätä, kun se on vasta pari viikkoa vanhaa. Ensimmäinen, jossa on karitevoita seassa, joten odotan mielenkiinnolla. Tuoksu on ihan mukava, mutta ei ihan sitä, mitä olisin koivulta odottanut.



 Lopuksi vielä ensimmäinen kolmivärikokeilu, tekniikkana Taiwan swirl. YouTubesta löytyy ihan mahtavia videoita (parhaita on ne, joissa on turhat jaarittelut jätetty pois ja pikakelattu itse asiaan...). Muottina käytin kyljestä auki leikattua maitopurkkia, johon tein "väliseinät" toisesta maitopurkista leikatuista kyljistä. Muotissa oli neljä osastoa, joista reunoille meni valkoista massaa ja keskelle toiseen punaista ja toiseen mustaa. Valkoinen on värjätty titaanidioksidilla, punainen micalla (kimalteleva kosmetiikkaväri) ja musta aktiivihiilellä. Maitopurkkiseinät oli aika lötköt, joten sellaiset jämäkät pleksierottelijat, jollaisia YouTubessa näkee, olisi jossain kohti ehdoton hankinta. Olisin voinut vedellä tikulla vähän tiuhempaan, niin kuvio olisi voinut muistuttaa enemmän esikuvaansa, mutta ihan nätti siitä tuli noinkin. Tuo massan liike pohjaa myöten vedettävän tikun mukana on hirveän kiehtovaa... Mitään tuoksua en tähän laittanut, koska en halunnut mitään ylimääräisiä ylläreitä kokeillessani jotain aivan uutta. Ihmisten kokemuksia luettuani vaikuttaa siltä, että jos massalle tapahtuu jotain omituista, se tapahtuu yleensä tuoksun lisäämisen jälkeen. Kuviointiharjoitukset lienee siis parasta tehdä tuoksuttomasti.




Sellaista saippuarintamalta. Nämä sikiää kyllä sellaista tahtia, että niiden myyminen on jossain kohti erittäin varteenotettava vaihtoehto... Sitä varten vain pitää hankkia turvallisuusarvioinnit ja muut luvat, ei ole kosmetiikaksi luokiteltavien tuotteiden myynti ihan niin helppoa kuin vaikka tekstiilien.

Sitten jatketaan valmistumassa olevien saippuoiden jännäämistä... kokeilin tänää paria kukkaistuoksua (kanerva ja syreeni), jotka käyttäytyivät maineeseensa nähden erittäin nätisti, mutta sitten tuli se mansikkatuoksu, jonka kanssa ei mennyt niin kuin Strömsössä... Tällä hetkellä vain toivon, että siitä tulee edes saippuaa, kun se jo juoksettui ja nyt joku öljy yrittää puskea pintaan. No, uusia oppimiskokemuksia on taas edessä, jos se osoittautuu täydeksi katastrofiksi.